Mikä nainen tämä Malmivaara!

Posted on Leave a comment

Kuulun Levottomat-sukupolveen. Leffa mullisti maailmani rikkoessaan rajoja ja koetellessaan rohkeutta oikein huolella. Siihen aikaan ei seksikohtauksia tai muuta härskiä näytetty samaan tapaan kuin nyt. Ihmisiä ei oltu kyllästetty kaikella eroottisella tai häpeällisellä tai karmivalla. Se oli sitä aikaa.

Ehkä noista ajoista ja Levottomat -leffasta johtuu, että olen nostanut Laura Malmivaaran mielessäni suurten, aavistuksen pelottavien tähtien joukkoon. Ylväs, uljas, jollakin tapaa surumielinen, vahva, hyvin itsevarma. Jotenkin kuningatarmainen. Näin mä häntä olisin kuvaillut.

Tuija-Pehkonen-Laura-Malmivaara-010217

Nyt olemme samassa TTK-produktiossa, kun Laura tanssii parinsa Mikko Ahtin kanssa tulevan kevään sunnuntait suomalaisten sydämiin. Pääsin myös perehtymään näyttelijä-valokuvaaja-käsikirjoittaja-laulaja-Malmivaaran ajatuksiin tarkemmin Yle Puheen radioselfiessäni. Huomasin itsekin luokittelevani Lauran näyttelijälaariin (perisuomalainen ajatus, yksi ihminen voi tehdä hyvin vain yhtä asiaa…), mutta nainenhan on paljon, paljon muutakin. Itseasiassa hänellä tuntuikin ainakin tällä hetkellä olevan näyttelemistä suurempi palo esimerkiksi kuvaamiseen ja kirjoittamiseen. Laura tunnustikin välillä potevansa tuskaa siitä, ettei koe kaikkien kollegoidensa tavoin suurta näyttelijäntuskaan elä ja hengitä vai sitä maailmaa.

Lisäksi selvisi, että Laura on nauravainen, lämmin, hauska. Hän itse tuntui kammoksuvan ilmaisua “tasapainoinen”, mutta kyllä hänestä hehkui mieletön rauha ja onni. Eikä lainkaan pelottava tai kylmä! Päinvastoin. Voi että mä pidän siitä fiiliksestä, kun tapaan upeita tyyppejä ympärilläni ja ihastun heidän karismaansa!

Olen usein haastatteluiden jälkeen takki tyhjänä. En oikein osaa sanoa, miten ohjelma meni ja jututkin meinaavat unohtua. Tällä kertaa hihkaisin kuitenkin tuottajalleni: “Tästä tuli mainio”. Joskus haastateltavasta huomaa, että tahtomattaankin tämä pitää yllä kuortaan, julkisuuspintaansa. Myönnän itsekin sortuvani tähän usein haastatteluissa. Esitin kuitenkin Lauralle toiveen juuri ennen haastattelua: “Ollaanhan sitten rehellisiä ja puhutaan aidosti?” Ja tämän hän piti. Huikkasi mulle vielä haastiksen jälkeen, että hyvä kun muistutit.

Joskus se on pienestä kiinni. Kuuntelehan tämä tarina.

nimmari

ps. Ensi keskiviikkona vieraana Mikael Gabriel!

Ei huono!

Posted on Leave a comment

Voi kuinka tämä elämä on jännää. Yhtäkkiä löydämme itsemme hetkistä ja tilanteista, jotka vuosi takaperin olisivat tuntuneet lähestulkoon absurdeilta. Näin minulle kävi taas. Jorman kanssa.

Ainahan minä olen häntä katsonut ihaillen, kuten moni muukin suomalainen. Jorma Uotisessa todella on sitä jotain. Hän valaisee huoneen saapuessaan. Hän todella kuuntelee ja antaa itsestään. Huomio toisen ihmisen juuri siinä hetkessä ja sellaisena kuin tämä on. Upeita piirteitä ihmiseltä, joka saavutustensa puolesta voisikin kulkea aavistuksen nenänpää pystyssä.

thumb_DSC_0189_1024

Olen päässyt tapaamaan Jorman muutamia kertoja Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman kulisseissa, ja jos aiemmin olisin jännittänyt hänen hienostuneisuuttaan ja erityislaatuisuuttaan, on kaikki jännitys kadonnut Jorman mahtavan läsnäolon ja preesensin myötä. Hän avaa oven, auttaa takin päälle. Hän lausahtaa ohimennen elämänviisauksia niin, että minunlaisenikin jokaiseen suuntaan sinkoilevan väkkärän on pakko pysähtyä kuuntelemaan. Hän värittää tarinoitaan hienoin sanakääntein ja maalaa maiseman kuulijalleen. Voi Jorma, minä fanitan sinua.

thumb_DSC_0184_1024

Upea Uotinen tuli haastatteluuni ja valloitti minut ja kuulijat. Haastattelun kuulet kokonaisuudessaan täältä.

nimmari

Aamuihminen?

Posted on Leave a comment

Voiko ihanammin päivä enää alkaa…? Rentouttava aamujooga, jonka jälkeen tuntee kävelevänsä paremmalla ryhdillä ja melkein uudella kropalla? Rauhallinen, terveellinen aamiainen ja hyvä kupillinen kahvia? Ei sitä oikeastaan muuta tarvitakaan hyvään päivänaloitukseen.

thumb_DSC08793_1024

thumb_DSC08789_1024

Totuus on minulle kuitenkin yleensä jotain ihan muuta. Myönnetään. En ole aamuihmisiä, enkä todellakaan harrasta seesteisiä aamuja kovinkaan usein. Päinvastoin. Aamuni alkavat torkutuksella (ainakin neljä kertaa putkeen ja herätyksiäkin on aina vähintään kaksi) ja hirveälllä hulinalla. Kylmää vettä kasvoille, jääkylmät lusikat silmien alle, samalla hörpin kahvia – jos ehdin. Vaatteet katson aina edellisenä iltana valmiiksi, että saan nipistettyä pois vielä sen pariminuuttisen aamuistani. Ehkä myös siksi, etteivät aivoni oikein kunnolla toimi ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen.

thumb_DSC08787_1024

thumb_DSC08786_1024

Aina tällaisten, joogantäyteisten aamujen jälkeen uskon ja toivon, että minustakin tulisi aamuihminen. Kadehdin ystäviäni, jotka heräävät uuteen päivään rauhallisesti nautiskellen, ottava oman aikansa, lukevat lehden ja syövät ihanasti katetun aamupalansa kotona… Voisikohan siihen jotenkin oppia? Vaihtaisin mieluusti lentävät lähdöt ja ratikassa ryystetyön vihersmoothien seesteisyyteen.

thumb_DSC08783_1024

thumb_DSC08797_1024

nimmari

Kuvat Witamin Wellin ihanasta aamunaloituksesta. Sellaisia toivoisin kaikkien aamujeni olevan.